Helmin elämä ja äijän sairaus.

Otsikko kertoo kaiken. Joskus on paha olo, ja joskus taas sitten jotain ihan jossain muissa sfääreissä. Olin jo hiukan huokaissut helpotuksesta, että menikin aika kivasti sytostaatin kanssa, eikä pahoinvointia tullut ollenkaan. Paskan vitut. Alleviivattuna. Perjantaina iltapäivällä alkoi. Ihan yhtäkkiä. Ja ei, en muista että mula olis koskaan ollut niin pahaa oloa. Kaikki etoi. Ihan kaikki, mitä ajattelikin laittaa suuhun. Vesi maistui järkyttävän pahalta. Onneksi olin saanut juotua jonkin verran jo siinä paamun ja päivän aikana, illalla ei sitten mennyt varmaan desiäkään. Kolme litraa pitäisi kuitenkin juoda päivittäin. Lauantaina meni ehkä 2 desiä. Väkisin. Perjantaista sunnuntain puoleenpäivään nukuin. Ja kärsin. Voi hyvä helvetti. Jos muutama viikko sitten opin jotain kivusta, niin nyt tuli opittua jotain pahoinvoinnista. Tällä viikolla on painosta lähtenyt kotivaaan mukaan neljä kiloa. Yhteensä siis 14. Menee vitun hienosti tämä "ei saa laihtua ollenkaan"-tyyli. Huomenna...

Aattelin kirjoitella tuosta sädehoidosta vähäsen, kun tiedän muutamankin, ketä kiinnostaa asia. Itse toimitushan kestää meikällä n. kuusi minuuttia ja se sisältää röntgenkuvan ja varsinaisen sädetyksen. Melko nopeaa siis. Enemmän taitaa mennä siihen valmisteluun, riisuminen, pöydälle kiipeäminen, asettelu ja lopuksi se perkeleen maski. Tänään mukana oli Linda ja Helmi, ensimmäisen lähinnä ollessa utelias hoidosta, jälkimmäisen hurmatessa hoitsuja unissaan. Linda otti pari valokuvaa, jotta ihmisille hiukan avautuisi mistä on kyse. Siis niille, jotka ei tiedä moisesta mitään. Kasvaimeni on siis alkujaan kooltaan 2,1*2,7 senttiä ja sijaitsee vasemmassa nielurisakuopassa. Tuota sitten tykitetään kuoliaaksi näissä hoidoissa. Kyseiset hoidot on rankat, koska kasvainta ei leikata pois, vaan se hoidetaan näin. Nielurisojen viennin yhteydessä siitä otettiin vain koepala, josta patologi sitten tutki, että mistä on kyse. Minäkin alkujaan luulin, että kasvain leikataan pois, ja loput sitten sädeho...

Noniin, ensimmäinen sytostaattihoito takana. Lääkkeen nimi on Sisplatiini. Lääkkeiden valutusaika suoneen oli yhteensä n. viisi tuntia ja siihen lisättynä sitten pikkasen kaikkea häslinkiä, joten aika oli enemmänkin kuusi tuntia yhteensä. Hoito itsessään on aika simppeliä, istutaan tai maataan, miten vaan haluat, ja ootellaan kun kaikki rojut ammutaan suoneen. Melko narkkaria. Joku vois sanoa. En mä. Ikinä. Muutenkin tarjoilu oli loistavaa syöpäpolilla. Oli kahvia, teetä, kaakota, pillimehua, makeita keksejä, suolaisia keksejä, suolapahkinöitä ja jopa piltin hedelmäsoseita. Sanoisin jopa älyttömän loistava. Ei tullut pahoja oloja, eikä oikein mitään muutakaan. Juttuseuraksi löytyi vastapäätä istunut herra, joka oli hoidoissa ihan samassa aikataulussa kun meikä. Nyt sitten meillä on viidet treffit vielä joka keskiviikko tästä eteenpäin. Ei tarvinnut luuria, ei tablettia. Vertaistukea parhaimmillaan. Aika meni todella nopeasti. Puolessa välissä siplatiinin tiputusta, n. 45 minuutin kohda...

Tajusin tuossa, etten ole kirjoittanut Helmistä oikeastaan yhtään sen jälkeen, kun tämän blogin aloitin. Tietysti hänestä ei vielä paljoa ole puhuttavaakaan, mutta ansaitsee mun mielestä ihan oman postauksen, tai ainakin sellaisen missä hän on pääosassa. Helmi syö hyvin ja kuten parikin ihmistä on huomauttanut, taitaa jäädä poskiin suurin osa =). Ja tietysti hyvä asia on, että syö ja kasvaa. Myöskin uni kelpaa Helmille loisteliaasti. Hän aloittaa tankkaamisen illalla viimeistään kahdeksalta, ja kymmenen nurkilla on sitten taju veke. Yöllä sitten on tissillä pariin otteseen tankkaamassa, ja ylös noustaan sitten aikaisintaan yhdeksältä. Tänäänkin Helmi oli viimeinen, joka nousi, meikäläisen ollessa kahdeksalta ylhäällä, Helmin noustessa kymmeneltä. Isän unilahjat. Kelpaa. Päivisin sitten eri pituisia päikkäreitä riippuen siitä, ollaanko jossain liikenteessä vai ei. Monessakin suhteessa siis helppo vauva. Jotenkin vaan sellainen olo, että saattaa lyödä silmille vielä sitten myöhemmin. Kar...

Tänään ja eilen on ollut kyllä sellainen "funtsitaan ihan kaikkea"-päivät. Mieli on kelaillut kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Paljon on tullut mieleen sellaisia asioita, mitä on joskus aikanaan miettinyt lukiessaan jonkun itselleen täysin tuntemattoman ihmisen vakavan sairauden diagnoosista, ja jopa tuttujenkin, osan jo kuolleenkin. Muistan miettineeni yhden tutun rekkakuskin syöpädiagnoosista kuullessa, että mitäköhän ihminen kelailee tuossa vaiheessa. Miten sen itse ottaisi, jos kuulisi sairastavansa jotain syöpää, tai muuten todella vakavaa sairautta. Voin kertoa, että aivan sama mitä mietit nyt, se ei sinua kyllä valmista tulevaan millään tavalla. Valitettavasti. Ei niitä ajatuksia ja pelkotiloja pysty ennakoimaan millään. Sana syöpä on kyllä ihan anaalista. Syöpiä on kymmeniä erilaisia, ja kaikilla on omat ennusteensa. Silti se on kuitenkin aina vakava. Jonkinlaista kärsimystä tulee sairastunut jokatapauksessa kokemaan. Hoidot on aina rankkoja, henkisestä kä...