Huonovointisuus ja huonovointisuus.

Otsikko kertoo kaiken. Joskus on paha olo, ja joskus taas sitten jotain ihan jossain muissa sfääreissä. Olin jo hiukan huokaissut helpotuksesta, että menikin aika kivasti sytostaatin kanssa, eikä pahoinvointia tullut ollenkaan. Paskan vitut. Alleviivattuna. Perjantaina iltapäivällä alkoi. Ihan yhtäkkiä. Ja ei, en muista että mula olis koskaan ollut niin pahaa oloa. Kaikki etoi. Ihan kaikki, mitä ajattelikin laittaa suuhun. Vesi maistui järkyttävän pahalta. Onneksi olin saanut juotua jonkin verran jo siinä paamun ja päivän aikana, illalla ei sitten mennyt varmaan desiäkään. Kolme litraa pitäisi kuitenkin juoda päivittäin. Lauantaina meni ehkä 2 desiä. Väkisin. Perjantaista sunnuntain puoleenpäivään nukuin. Ja kärsin. Voi hyvä helvetti. Jos muutama viikko sitten opin jotain kivusta, niin nyt tuli opittua jotain pahoinvoinnista. Tällä viikolla on painosta lähtenyt kotivaaan mukaan neljä kiloa. Yhteensä siis 14. Menee vitun hienosti tämä "ei saa laihtua ollenkaan"-tyyli. Huomenna tehdään uusi maski, koska on laihtunut niin paljon. Tätä menoa niitä tehdään kahden viikon välein. Veronmaksaja nauraa. Ei taida olla ihan ilmainen sekään. Ja joka kerta vissiin sitten aina uusi CT-kuva. Nyt on eka viikko seitsemästä takana hoitoja, ja nyt alan pikkuhiljaa käsittämään, mitä on odotettavissa. Rankkaa tulee olemaan, nyt kyllä tajuaa senkin. Ei voi kuin toivoa, että läheiset jaksaa katsella ja ihmetellä. Kova paikka kyllä Lindalle.  Jos on mullekkin varmaan. Huomenna pitää hiukan ottaa selvää kaikista jutuista. Jos veto on näin pois jo nyt, niin milläköhän vitulla mä meinasin kiivetä loppuvaiheessa noita rappusia tänne kämppään? Jotenkin mulla on vaan sellanen olo, että TVT:lle syöpä ei ole nykyään tarpeeksi hyvä syy vaihtoon. Kun kerran tarvii olla joku todella erikoinen syy siihen sisäiseen vaihtoon. Isommat kämpät menee maahanmuuttajille. Siinä nykysysteemi. Ja sitten rakennetaan jotain 60 neliön kolmioita lisää. Voi jeesus, meillä on 58 neliötä kaksiossa. Miten tästä saa parilla neliöllä kolmion? En tiiä. Enkä edes jaksa välittää. Aivan saatanan sama.

Sunnuntai-iltaa tässä viettäen, järkyttävän etova olo on melkein kokonaan poissa. Vitutus tallella. Haluisin jo syödä, mutta ei voi. Huomenna olis yli kolmen tunnin sairaalareissu. Jos olo on tämä kuin nyt, niin pitkä on aika. Vittu. Jos niistä olotiloista sitten lisää ensiviikolla. Toivottavasti sitten olisi jo parempi olo, ja olis saanut syötyä. Huomenna apteekista letkuruoat ja loput lääkkeet. Mennään sitten letkuruoilla, jos sikseen perkele.

Paljon kiroilua, mutta just nyt on sellanen olo, että pakko antaa tulla. Ihan kaikki ulos. Kestäkää.

Lopuksi päivän Helmi. Helmillä on jo kiire eteenpäin. Jännää.

Jan