Sädehoidosta.

Aattelin kirjoitella tuosta sädehoidosta vähäsen, kun tiedän muutamankin, ketä kiinnostaa asia. Itse toimitushan kestää meikällä n. kuusi minuuttia ja se sisältää röntgenkuvan ja varsinaisen sädetyksen. Melko nopeaa siis. Enemmän taitaa mennä siihen valmisteluun, riisuminen, pöydälle kiipeäminen, asettelu ja lopuksi se perkeleen maski. Tänään mukana oli Linda ja Helmi, ensimmäisen lähinnä ollessa utelias hoidosta, jälkimmäisen hurmatessa hoitsuja unissaan. Linda otti pari valokuvaa, jotta ihmisille hiukan avautuisi mistä on kyse. Siis niille, jotka ei tiedä moisesta mitään. Kasvaimeni on siis alkujaan kooltaan 2,1*2,7 senttiä ja sijaitsee vasemmassa nielurisakuopassa. Tuota sitten tykitetään kuoliaaksi näissä hoidoissa. Kyseiset hoidot on rankat, koska kasvainta ei leikata pois, vaan se hoidetaan näin. Nielurisojen viennin yhteydessä siitä otettiin vain koepala, josta patologi sitten tutki, että mistä on kyse. Minäkin alkujaan luulin, että kasvain leikataan pois, ja loput sitten sädehoidoilla ja sytostaatilla, mutta väärässä olin. En ihan ekaa kertaa edes elämässäni, enkä varmaan viimeistäkään. Mutta tässä matkalla oppii. Kaikenlaista ihmeellistä.

Tässä hyvä kuva meikästä pötköttämässä maski päällä. Antaa hyvän kuvan siitä asetelmasta. Tällä hetkellä maski on todellakin hiukan löysä johtuen laihtumisesta, mutta maanantaina sitten tehdän uusi tiukka maski. Milliäkään ei saisi meinaan liikkua sädehoidon aikana.

Seuraava kuva on hieman kauempaa. Kädet on taskuissa, jotta ei tarvi jännittää tuossa kapealla pöydällä. Läskit leviänä, niin ei mahdu kädet enää.

Tuo yläpuolella oleva härpäke pyörii siinä sitten. Ja nukettaa meikään. Kohta hohdan pimeässä. Voin kulkea taskulamppuna ihmisille. Ihanasti.

Ja loppuun vielä päivän Helmi. Päivän takaa. Helmi suunnittelee selkeästi jotain.

Jan