Kirjoituksen aloitus.

Paljon puhuttuani muutamankin ihmisen kanssa aiheesta, päätin aloittaa sitten kirjoittamaan päiväkirjamaisesti asioita ylös. Paljon on sattunut ja tapahtunut siitä, kun viimeksi olen koittanut asiaa laittaa "paperille", enkä sitä lähde sen enempää purkamaan erikseen tähän. Ne tulee mitä on tullakseen, ja loput jää jonnekkin.

Kävin tuossa lääkärissä tänään, aiheena lähinnä yleinen hyvinvointi ja mietintää jatkon suhteen. Viimeksi lokakuussa käydessäni oli verenpaine 145/109 ja paino 128 kiloa. Se on tällaiselle 178 senttiselle aika paljon taas. Kolme viikkoa sitten päätimme L:n kanssa (L on siis avopuoliso) aloittaa selkeän elämäntaparemontin ja sysätä sivuun kaikki "paska" ruokavaliosta ja siirtyä karppaamisen pariin. Tänään lääkärissä sitten tuli todistettua, että suunta on oikea, vaikka vielä muutokset vähäisiä. Verenpaine 142/102 ja paino 123. Lääkäri kuunteli myöskin sydämen ja keuhkot, eikä kummastakaan kuulunut mitään erikoisia äänia. Menen myöskin verikokeisiin, jossa katsotaan sitten kaikki mahdolliset. Lääkityksenä tällä hetkellä polven oireisiin menee 3*800mg burana, 6*panacod, sekä 4*150mg pregabalin, joka siis on sama kuin Lyrica.


Polvi on ollut tosi huonona viimeaikoina ja nyt lisänä kaikkeen on tuo ihoarkuus, joka tarkoittaa sitä, että esim. housut jalassa on huono olla, koska kankaan koskiessa sisäsyrjään, se tuntuu kuin olisi tulessa. Käveleminen on huonoa, kunto on ihan nollassa, mikä sinänsä vituttaa, kun muistaa neljän vuoden takaisen tilanteen, miehen painaessa 92 kiloa, ja kunto oli aikuisiän huipussa. Tähän pyritään pienin askelin taas, polven ehdoilla.


Sitten se turhautuminen kaikkeen. Mitä enemmän nykyään viettää aikaansa netissä, sitä turhautuneemmaksi tulee. Tuntuu, että kaikenlaiset öyhöttäjät valtaa, niin politiikan, kuin mediankin. On olemassa vain oikeita "mielipiteitä", ja ne riippuu aina siitä, kummalta laidalta niitä viljellään. Ihmisistä on tullut netin kautta todella julmia kiusaajia, jotka hyökkäävät aina henkilöihin kiinni, kuin  peto saaliiseensa. Huorittelusta ja kuolemantoivotuksista on tullut jokapäiväistä. Mihinkään ei oikein tahdo uskalla kommentoida enää mitään, ilman että pelkää tulevansa julkisesti teloitetuksi. Keskustelun taso on se, että keskustelua ei ole. On vain syyllistelyä, huutamista ja ristiinnaulintaa. Surullisia aikoja ihmiselle, joka rakastaa mielipiteiden vaihtoa, keskustelua ja väittelyä. Mielipiteistä on tullut faktoja, ja niistä saa loukkaantua, jolloin lausuja on kusessa. Ajatuspoliisi on siis totta armon vuonna 2017.

Minä istun kotona ilman töitä, kipujeni kanssa, ja ainoa tapa kommunikoida päivisin on siis nettikeskustelu. Face on aivan turha paikka nykyään. Twitter on vielä hiukan pinnan yläpuolella, vaikka sielläkin osa elää kuplassaan. Uutissivustot on täyttä Trumpia, mikä tietysti on ymmärrettävääkin, se myy ja herra on kyllä pistänyt vauhtia, joten media saa myytävää monesti päivässä.


Purkautuminen riittää tältä kerralta, sekavaa paskaa lähinnä, mutta itelleen muistiksi.

-J-

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ensimmäinen sädehoito!

Päivä jona maailma romahti.

Noin 3 kuukautta hoitojen lopettamisesta.