Ensimmäinen sädehoito!

Nyt on ensimmäinen sädehoito takana, ja tietää mitä seuraavat 34 kertaa on. Aika iisipiisi näin alkuun, kun ei kauheasti tunnu vielä missään. Noin kahden viiikon jälkeen alkaa sitten kurkussa tuntumaan. Tosiaan suoraan osastolta tänään hoitoon. Peg-letku laiteltiin eilen, ja ihan helvetin pitkä yö takana. Vatsassa oli ilmaa ihan helvetisti ja jostain syystä ei pystynyt olemaan kuin yhdessä asennossa, eli selällään. Ja mä kun en koskaan ole ollut mikään selällään nukkuja ollenkaan perkele. Plus että sairaalasänkyjen patjat on ihan aunarista. Syvältä. Siinä sitten vaihtelin koko yön pakaraa, minkä päällä nukuin. Vartti taisi olla pisin aika, etten katsonut kelloa. Aamulla sitten helpotti kummasti, kun sai hiukan syötävää, sekä omat lääkkeet. Polvi oli jo siinä mallissa, että kun piti käydä lekurin huoneessa aamulla, en päässyt oikein mihinkään enää liikkeelle. Siinä sitten pikkuhiljaa nilkuttaen eteenpäin. Olo parani pitkin aamua, mutta lounaan jälkeen on kyllä ollut aika paha olo. Tuli ihan yhtäkkiä, kun lähdin osastolta. Hoidon ajan maatessa, olo parani hieman, mutta nyt tätä kirjoittaessa kanttiinissa, olo on aika oksettava taas. No pian tulee kyyti, ja pääsee kotiin pötköttelemään, ja näkee Helmin ja Lindan! Onkin jo ikävä.

Nyt vähän kuvasaastetta viimeiseltä parilta vuorokaudelta.




Siinä pari kuvaa peg-letkusta. Ison mahan yläreunassa, navan yläpuolella. Siitä sitten tuubista ruokaa suoraan mahalaukkuun. Säästyy se nielemisen vaiva.



Ylemmässä kuvassa se kuuluisa "maski" siinä sädehoitolaitteen päällä. tuossa siis makoillaan, tuo maski pitää pään ja hartiat paikoillaan, ja kone hoitaa loput. Kesto n. kuusi minuuttia per kerta. Alemmassa kuvassa vähän paremmin näkyy sitten se maski.

Näillä mennään eteenpäin. päivä kerrallaan.

Sitten päivän Helmi. Helmi tykkää matkustamisesta. Kun vaan koppa heiluu/kolisee, on kaikki hyvin. Helmi <3 nbsp="" p="">
Sijainti: Turku, Finland

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Päivä jona maailma romahti.

             Uusien kirjoituksien alku. Kävipä tuossa eräänä tiistaina niin, että allekirjoittanut meinasi tukehtua makaroniin. Mutta olkoon se tarinalle pieni alku, ja palataan ajassa pari- kolmekuukautta taaksepäin. Olin valitellut jo pidempään vatsavaivojani ja muita ongelmia. Muutaman päivystyskynnin ja muun lääkärikäynnin, minun olotilani ei juuri ollut parantunut. Joulukuussa 2020 syöpäkontrollissa, siis sen aidon ja alkuperäisen, valittelin kovasti nielemisvaikeutta, vatsavaivoja ja muuta asiaan liittyvää. Sain kuulla vain nuo normaalit selitykset siitä, kuinka olin sairastanut syövän ja saanut sädehoitoa,sytostaatteja ja  plaaplaaplaaa. Terveyskeskuslääkärini, kyllä se surullisen kuuluisa numero ykkösestä, oli vain kovin kiinnostunut verensokereista, ei hemoglobiinin romahtamisesta, ei punasolujen vähäisestä määrästä jne. Vaikka siis itse oli ne labrat napsutellut sinne, joten luulisi niiden kiinnostaneen, mutta ei. Palataan siis tuoh...
Lue lisää

Noin 3 kuukautta hoitojen lopettamisesta.

Kuva
Päivitystä kerrakseen. Mistäköhän sitä alottaisi? Kertoisinko kasan asioita, jotka tuovat negatiivisia muistoja edelliskerran kirjoituksen jäljiltä, vai kertoisinko hiukan siloteltua versiota, ja sitämyöden hyvän mielen päivitystä? Vitut, aloitettiin rehellisellä linjalla, joten näin jatketaan. Piti ottaa edellinen päivitys viereen, jotta tiedän mistä jatketaan. Luulen, etten saa kirjoitettua ihan kaikkea tähän päivään asti tapahtuneita asioita kerralla tähän yhteen tekstiin, mutta kokeillaan piruuttaan mitä kaikkea muistan, ja kuinka jaksan kirjoittaa. Varoituksen sana heti sisällöstä, sekä kirjoituksen pituudesta. Sisältö tulee olemaan sellainen valitusvirsi, että hermoja pitää olla, jaksaakseen sen luke loppuun. Pituutta tulee lyhyen romaanin verran, mutta ainahan näitä voi lukea osissa. Viimeinen päivitys on 11.3. tehty, ja siinä kohtaa sädehoitoja takana viikko, ensimmäinen sytostaattihoito ja opintoretki pahoinvointiin tehtynä. Jälkeenpäin muisteltuna onneksi en tiennyt mitä ...
Lue lisää