Yläkerran ristiinkytkennän lopputuloksia ihmetellessä! Isä huutaa, lapsi huutaa, äiti itkee. Ollaan suomalaisia saatana!
Jotta siinä se seisoo jo otsikossa tärkeimmät. Menkää pois, ei täällä ole enää mitään nähtävää perkele!
Niinkuin kaikki varmaan on tässä lukeskellut, me muutettiin viikko sitten. Perjantaina. Hienosti. Tai no, mikä on hienosti ja mikä ei, se taas on katsojan silmässä. Melkein niinkuin malka. Näin ENTISENÄ logistiikan ammattilaisena, menee muuten ampät vanhaks ihan just, voisin ihmetellä taas kerran, mihin ne vitun verorahat menee. No sinneppä sinne. Maailman hitain muutto, mutta vitunko väliä mulle? Minä en maksa. Jeniäkään. Enkä näitä eurojakaan tai niiden centtejä vittu. Tullaan sitten valittaan ehtoopäivästä, että olis kiirettä. Jaahas, ja mitäs herra haluais, että mä kantaisin sun puolestas niitä romuja ja sä saat palkan? Vittuako kuhnitte alotuspäässä? Voi vitun jeesusperkele ja kaikki muutkin rumat sanat. Uskonnolliset, ruumiinosat ja muuten vaan rumat.
No muutto saatiin tehtyä, romut uudessa osoitteessa, vanhassa siivoominen. Lauantaina sitten siivoilemaan hienolla suunnitelmalla. Meikä ottaa täyteen syötetyn ja väsytetyn Helmin autoon plus Rontin avuksi ja viihdyttäjäksi. Hyvin meni. Ajeltiin pitkin poikin, Rontti kertoi iskältään terveiset mulle, kuupassa alkoi tuntua. Yleensä en noteeraa näitä, mutta nyt oli "ollut hiukan kaikenlaista" siinä, niin ei oikein jaksanut. Sitten soitto vaimolle. Likikään valmista vielä. Arvasin. Siinä sitten siivoot Helmi tissillä vai? Voi saatana. Koko poppoo vanhalle kämpälle, pari sanaa ja vati aivan nurin. Lähdin ovet paukkuen kuin pikkukakarana. Uhma päällä. Vittu ämmä. Mä sanoin! Saatana. Alkoi kiristää enemmän. Onko teillä ollut koskaan sellaista tunnetta pään sisällä, että joku ottaa aivot käteen, ja alkaa puristaa niitä kasaan? Tältä tuntui. Pahasti. Sunnuntaina sitten tyttöjä viemään. Hiljaisuudessa, ahdistavassa hiljaisuudessa. Tyttöjä ahdistaa paluu, vaimoa ahdistaa jättää ne lapset sinne, ja mua ahdistaa ihan vittu kaikki. Mua ahdistaa, että sain terveen paperit. Ahdistaa tytöt. Ahdistaa Helmi. Ahdistaa vaimo. Ahdistaa vitun Trump. Ahdistaa persut, demarit kokkarit. VITTU ahdistaa vihreät ihan saatanasti. AHDISTAA! Ahdistaa jopa ooppelin kaasupolkimen liian pitkä matka, kyseisen mallin pakin paikka kaaviossa. Niitä ei vittu siirrellä. Pakki on etuvasemmalla, ei takaoikea. Saatana.
Olin ja olen ahdistunut kaikille tietysti eri syistä ja seuraukset oli sen mukaiset. Pahimman paskan sai niskaansa vaimo. Tietenkin. Kuinkas muutenkaan. Oltiin siis lähdetty Helsingistä kohti Turkua motaria, kun pysähdyin Espoon Ikean kohdalla olevalle linjuripysäkille vetämään happea, ja rauhoittamaan Helmiä. Helmillä meni n. 20 minsaa sylissä ja tissillä ollessa, kun sai pahimman pelkonsa itkettyä pois. Mulla meni 45 minsaa. En uskaltanut lähteä ennen. JOs olisin, olisin ollut ensimmäisessä betoniesteessä ton romuni kanssa. Enkä halunnut tehdä sitä perheelleni, he on viattomia mun tilanteeseen. Nyt sitten lääkitään, taas vaihteeksi vähän lisää, ja käydään nuppinikkarilla joka viikko pari kertaa. Ja siis kaikki tämä sen takia, etten vie itteltäni henkeä.
Tuli purettua hiukan enemmän kuin piti otsikon jälkeen. Koti kehittyy, minä en! Pienistä paloista on onni tehty maailmalle, ja murusista se on vaan kerättävä. Jollekkin kiitos tuolle mun THE Vaimolle, näitä ei oo useita tarjolla, eikä ainakaan oikeaan aikaan. Ilman Vaimoa ja Helmiä, jälki olisi ollut todella rumaa jo viimeviikolla. Nyt keskitytään, ettei se ole ensi viikollakaan.
Niinkuin kaikki varmaan on tässä lukeskellut, me muutettiin viikko sitten. Perjantaina. Hienosti. Tai no, mikä on hienosti ja mikä ei, se taas on katsojan silmässä. Melkein niinkuin malka. Näin ENTISENÄ logistiikan ammattilaisena, menee muuten ampät vanhaks ihan just, voisin ihmetellä taas kerran, mihin ne vitun verorahat menee. No sinneppä sinne. Maailman hitain muutto, mutta vitunko väliä mulle? Minä en maksa. Jeniäkään. Enkä näitä eurojakaan tai niiden centtejä vittu. Tullaan sitten valittaan ehtoopäivästä, että olis kiirettä. Jaahas, ja mitäs herra haluais, että mä kantaisin sun puolestas niitä romuja ja sä saat palkan? Vittuako kuhnitte alotuspäässä? Voi vitun jeesusperkele ja kaikki muutkin rumat sanat. Uskonnolliset, ruumiinosat ja muuten vaan rumat.
No muutto saatiin tehtyä, romut uudessa osoitteessa, vanhassa siivoominen. Lauantaina sitten siivoilemaan hienolla suunnitelmalla. Meikä ottaa täyteen syötetyn ja väsytetyn Helmin autoon plus Rontin avuksi ja viihdyttäjäksi. Hyvin meni. Ajeltiin pitkin poikin, Rontti kertoi iskältään terveiset mulle, kuupassa alkoi tuntua. Yleensä en noteeraa näitä, mutta nyt oli "ollut hiukan kaikenlaista" siinä, niin ei oikein jaksanut. Sitten soitto vaimolle. Likikään valmista vielä. Arvasin. Siinä sitten siivoot Helmi tissillä vai? Voi saatana. Koko poppoo vanhalle kämpälle, pari sanaa ja vati aivan nurin. Lähdin ovet paukkuen kuin pikkukakarana. Uhma päällä. Vittu ämmä. Mä sanoin! Saatana. Alkoi kiristää enemmän. Onko teillä ollut koskaan sellaista tunnetta pään sisällä, että joku ottaa aivot käteen, ja alkaa puristaa niitä kasaan? Tältä tuntui. Pahasti. Sunnuntaina sitten tyttöjä viemään. Hiljaisuudessa, ahdistavassa hiljaisuudessa. Tyttöjä ahdistaa paluu, vaimoa ahdistaa jättää ne lapset sinne, ja mua ahdistaa ihan vittu kaikki. Mua ahdistaa, että sain terveen paperit. Ahdistaa tytöt. Ahdistaa Helmi. Ahdistaa vaimo. Ahdistaa vitun Trump. Ahdistaa persut, demarit kokkarit. VITTU ahdistaa vihreät ihan saatanasti. AHDISTAA! Ahdistaa jopa ooppelin kaasupolkimen liian pitkä matka, kyseisen mallin pakin paikka kaaviossa. Niitä ei vittu siirrellä. Pakki on etuvasemmalla, ei takaoikea. Saatana.
Olin ja olen ahdistunut kaikille tietysti eri syistä ja seuraukset oli sen mukaiset. Pahimman paskan sai niskaansa vaimo. Tietenkin. Kuinkas muutenkaan. Oltiin siis lähdetty Helsingistä kohti Turkua motaria, kun pysähdyin Espoon Ikean kohdalla olevalle linjuripysäkille vetämään happea, ja rauhoittamaan Helmiä. Helmillä meni n. 20 minsaa sylissä ja tissillä ollessa, kun sai pahimman pelkonsa itkettyä pois. Mulla meni 45 minsaa. En uskaltanut lähteä ennen. JOs olisin, olisin ollut ensimmäisessä betoniesteessä ton romuni kanssa. Enkä halunnut tehdä sitä perheelleni, he on viattomia mun tilanteeseen. Nyt sitten lääkitään, taas vaihteeksi vähän lisää, ja käydään nuppinikkarilla joka viikko pari kertaa. Ja siis kaikki tämä sen takia, etten vie itteltäni henkeä.
Tuli purettua hiukan enemmän kuin piti otsikon jälkeen. Koti kehittyy, minä en! Pienistä paloista on onni tehty maailmalle, ja murusista se on vaan kerättävä. Jollekkin kiitos tuolle mun THE Vaimolle, näitä ei oo useita tarjolla, eikä ainakaan oikeaan aikaan. Ilman Vaimoa ja Helmiä, jälki olisi ollut todella rumaa jo viimeviikolla. Nyt keskitytään, ettei se ole ensi viikollakaan.
Päivän Helmit on pieni palloilija,aina liikkeessä. Tai hienostolady ylväästi rattaillaan! You pick!
Kommentit