Helmin elämä ja äijän sairaus.

Noniin, ja taas kirjoittamisen makuun. Nyt alkaa pikkuhiljaa mennä oikeasti hermo jo tähän kurkkuun ja suuhinkin hieman. Leikkauksesta on nyt 12 päivää, eikä tilanne vieläkään likikään normaali. Kurkussa tuntuu edelleen sellasia "kuivia" paikkoja, eikä auta nieleminen, kröhiminen eikä yskiminen. Suussa sammasta edelleen, vaikkakin lääkitys on hiukan parantanut sitä. Sen takia kaikki maistuu ihan vitun oudolle. Söin yhtenä päivänä Lidlin valmislihapullia, niitä kaikkein halvimpia tiettekö, 69 centtiä paketti, ja mitkä ei maistu niinku miltään ja siksipä aattelin, että voin syödä niitä jatkuvan kaurapuuron syömisen sijaan. Paitsi että maistuu. Tuliselta. Mun suu meinas palaa oikeasti. Tein viimeksi chilistä aika tulista omasta mielestä, mutta se ei ollut mitään tähän verrattavissa. Ei saatana joo, ei siis lihapullia. Mä haaveksin voileivästä, kebabista, pizzasta, tai no ihan mistä vaan mikä ei oo puuroa tai sosetta. Mennyt viikko on mennyt aika rauhassa tosiaan, kun veto ollut ...

Piti taas hiukan purkaa tänne kaikenlaisia naurettavia ajatuksia mitä tässä pienen ihmisen päässä käy. Virallisestihan olen nyt sairastanut syöpää 14 vuorokautta. Tasan kaksi viikkoa siis. Latteuksien ja lässytysten lisäksi on tulossa siis viidestoista yö. Näistä kaikista jutuista voisi todellakin kerätä sarjan. Vielä hullumpaa on ne mielleyhtymät tai tilanteet joissa nämä tulvat mieleen. Kaikkea ei pysty, eikä kykenekkään avaamaan täällä, muuten pitäisitte mua vielä kaikenlisäksi aivan seinähulluna, jota ei pitäisi päästää ulos ollenkaan. Mutta joo. Johonkin asiaan takaisin. Huomenna on Helmin laskettu päivä, ja tuon miettiminen tässä on saanut sellaisen vahvan tunteen sisälle, joka pitäisi poistaa ja nopeaan. Tiedätte kaikki vanhan sanonnan, toisen elämän kuolema, on toisen elämän alku. Sain diagnoosin tosiaan 10. päivä, Helmi syntyi 13. Miltei pari viikkoa etuajassa. Get the point? Jep, move on, täällä ei ole mitään nähtävää. Mielleyhtymiä on tullut näinä päiväni ihan julmetusti, ...

Maanantai-ilta taittuu kohta yöhön, ja kuten ajattelin tätä blogia suunnitellessani, että en tule puhumaan pelkästään syövästä ja sen liitännäisistä, vaan haluan puhua myöskin uudesta perheenjäsenestämme Helmistä. (VAROITUS!! Saattaa sisältää allösöpöilyä!) Kuten kaikki jo tietää, Helmi syntyi kolmastoista päivä tammikuuta lauantaina. Helmillä oli tänään ensimmäinen virallinen neuvolakäynti, joka isän puolesta sujui pikkasen perselleen, perseelleen menneen aamupäivän takia. Painoa on nyt 3155g, kun syntymäpaino oli 10g vähemmän, ja kotiinlähtöpaino oli 110g pienempi. Tissi maistuu siis, kasvaa hyvin ja kaikki muutenkin loistavasti. Äitiinsä tullut selkeästi, eikä ole saanut isältään näitä maanantaikappaleen vikoja ;) Helmi myöskin tapasi viikonloppuna tukun ihmisiä, joista tärkeimpänä varmaan sisarukset, kaikki kolme. Sekä siskonpoika kävi. Helmi ja Viviansisko. Helmi ja Ronyasisko ja Rasmus siskonpoika. Lisäksi kävi miltei koko Turku lauantaina, tai ainakin tuntui siltä. ...

Huomenta saatana! Siinä fiilikset viimeyön jäljiltä. Nyt on messevä olo. Karhunpoika sairastaa huolella. Kello on tätä alottaessa melkein yhdeksän, sängystä on noustu seittemältä. Kahdeksasta pilleristä on nyt saanut "nieltyä" yhden. VITTU YHDEN! Ja se on toinen niistä helvetin pienistä kapseleista. Jäljellä ei ole kuin loput, joista mukavin on tuo 800mg Burana. Ennen olen naureskellut, kun joku on valittanut, ettei sitä saa nieltyä, ja laittelee osiin. Itellä tuo on menny yksinään ihan helposti ja normistihan otan nämä aamulääkkeet yhtenä kasana, mehua perään ja that's it! Nyt kun kuvittelenkin kahta pilleria yhtäaikaa, tiedän kuolevani. Tukehdun niihin. Heti. Piste. (Päivitys, sain toisen pillerin alas 9:12) Kertokaas ihmiset miten tästä selviää? Siis kun sattuu ihan käsittämättömästi kurkkuun, eikä siis pysty syömään niitä särkylääkkeitä? Pitääkö mun nyt lähteä ajelemaan tässä kunnossa jonnekkin sairaalaan, jotta saan pistoksena särkylääkkeet? Mitäs ehtoolla sitt...

Kävimme tänään koko perheen voimin sitten ensimmäisen kerran sädehoitoklinikalla. Tämä oli lähinnä keskustelua eilisestä hoitokokouksesta ja siitä, mitä kaikkea lähiviikkoina on odotettavissa. Hoitojen on määrä alkaa 2-4 viikon kuluessa, kunhan esivalmistelut saadaan valmiiksi. On hammaslääkärikäyntiä, korvalääkäriä, psykologia ja vaikka mitä. Jos näistä kaikista pääsee läpi kuolematta, niin sitten mua ei kyllä tapa enää mikään. Tekstiä tuli siihen malliin, että näinkin kovaa kaveria alkoi jo hiukan jännittää. Hoidot tulee kestämään 7 viikkoa, joka arkipäivä. Viikonloput saa huilata, jos sitä ikinä siksi siinä vaiheessa voi kutsua. Kemosädehoitoa tulee siis 35 kertaa yhteensä, ja lääkärin mukaan "aika raskaita" ja sivuoireina kaikkea pientä. Koska kyse on siis suun ja kurkun alueesta, suu tulee "hajoamaan" monellakin tapaa. Tämän lisäksi laitetaan PEG-letku, jolla sitten varmistetaan ravinnonsaanti siinä vaiheessa, kun suu on aivan paskana, sekä se sattuu aivan he...

Keskiviikkona 10.1.2018 sain diagnoosin, syöpä. Mitään muuta ei saanut tietää ennen jatkotutkimuksia, mutta niitäpä sitten nopeasti puuhaillaan. Pään ja kaularangan magneettikuva otettiin heti pe. 12.1.  ja leikkaukseen suunnattiin tiistaina 16.1. jossa poistettiin nielurisat. Tätä kirjoittaessa (18.1. illalla) taudin kuvaksi on siis varmistunut nielurisasyöpä, joka on levinnyt imusolmukkeisiin kaulan molemmille puolille.Tänään on ollut lääkäriryhmän hoitokokous, jossa on päätetty jatkohoidoista. Prof. Pulkkinen soitteli aamusella, mutta taisin olla sen verran sekaisin lääkityksestä, etten oikein muista mitään koko puhelusta. Muutenkin Pulkkisen esittäytyessä puhelimessa tuli jonkinlainen inhoreaktio ihmisestä. Palataan niihin syihin vielä joskus jäljempänä. Huomenna perjantaina mennään koko perheen voimin syöpäklinikalle kuuntelemaan jatkohoitojen aikatauluista, hammaslääkärille kuvauksiin, sekä kuulokokeeseen. Lääkäri Piitulaisen (joka on siis aivan loistava lääkäri että tyyppi...