Syöpädiagnoosi ja sairauden seuranta.
Keskiviikkona 10.1.2018 sain diagnoosin, syöpä. Mitään muuta ei saanut tietää ennen jatkotutkimuksia, mutta niitäpä sitten nopeasti puuhaillaan. Pään ja kaularangan magneettikuva otettiin heti pe. 12.1. ja leikkaukseen suunnattiin tiistaina 16.1. jossa poistettiin nielurisat.
Tätä kirjoittaessa (18.1. illalla) taudin kuvaksi on siis varmistunut nielurisasyöpä, joka on levinnyt imusolmukkeisiin kaulan molemmille puolille.Tänään on ollut lääkäriryhmän hoitokokous, jossa on päätetty jatkohoidoista. Prof. Pulkkinen soitteli aamusella, mutta taisin olla sen verran sekaisin lääkityksestä, etten oikein muista mitään koko puhelusta. Muutenkin Pulkkisen esittäytyessä puhelimessa tuli jonkinlainen inhoreaktio ihmisestä. Palataan niihin syihin vielä joskus jäljempänä. Huomenna perjantaina mennään koko perheen voimin syöpäklinikalle kuuntelemaan jatkohoitojen aikatauluista, hammaslääkärille kuvauksiin, sekä kuulokokeeseen. Lääkäri Piitulaisen (joka on siis aivan loistava lääkäri että tyyppi) mukaan koko kevät tulee menemään hoidoissa. Äkkiseltään googlettamallakin asia käy aika selväksi, että sairaala tulee tutuksi vielä. Nyt siirryn korva-, nenä- ja kurkkutautien osastolta syöpäosaston hoiteisiin. Ymmärrettävästi hieman ymmällä itsekkin asioista, ja ystävien kyselyt ja huolestuneet ihmettelyt hiukan jopa rassaavatkin. Mielelläni kerron ihan kaiken, mutta kun ei tiedä itsekkään vielä mitään tämän enempää. EN ennusteita, en hoitoja, en juuri mitään muuta, kuin sen, että kurkku on kipeä :D
Koitan tästä eteenpäin epätoivoisesti purkaa ajatuksiani tänne, ja pitää ihmiset ajantasalla. Vaikkakin luulen, että soittamalla ja WA:n kautta saa paremmin tietoa, tai ihan lukemalla mun facen seinää. Myöskin Twitterini seuraaminen saa uteliaisuuttaansa hiukan hoidettua. Kaikkialla jotain siis.
Ja jotta tämä blogaus ei olisi pelkkää negatiivista ja sairautta, Helmin syntymä la 13.1.2018 12.46 oli yksi elämäni hienoimmista päivistä. Isäksi tuleminen 26 vuoden jälkeen uudelleen, oli tapahtuma, ja vei vähän jalat alta, ja onhan Helmi nyt ihana vauva! Katsokaa vaikka itse :)
Lopuksi taidan vielä poistaa kaikki aikaisemmat älyttömät blogaukseni, ja jättää tämän nyt ruotimaan 45-vuotiaan miehen syöpää, isyyttä ja kaikkea mahdollista näiden välillä.
Jan
Tätä kirjoittaessa (18.1. illalla) taudin kuvaksi on siis varmistunut nielurisasyöpä, joka on levinnyt imusolmukkeisiin kaulan molemmille puolille.Tänään on ollut lääkäriryhmän hoitokokous, jossa on päätetty jatkohoidoista. Prof. Pulkkinen soitteli aamusella, mutta taisin olla sen verran sekaisin lääkityksestä, etten oikein muista mitään koko puhelusta. Muutenkin Pulkkisen esittäytyessä puhelimessa tuli jonkinlainen inhoreaktio ihmisestä. Palataan niihin syihin vielä joskus jäljempänä. Huomenna perjantaina mennään koko perheen voimin syöpäklinikalle kuuntelemaan jatkohoitojen aikatauluista, hammaslääkärille kuvauksiin, sekä kuulokokeeseen. Lääkäri Piitulaisen (joka on siis aivan loistava lääkäri että tyyppi) mukaan koko kevät tulee menemään hoidoissa. Äkkiseltään googlettamallakin asia käy aika selväksi, että sairaala tulee tutuksi vielä. Nyt siirryn korva-, nenä- ja kurkkutautien osastolta syöpäosaston hoiteisiin. Ymmärrettävästi hieman ymmällä itsekkin asioista, ja ystävien kyselyt ja huolestuneet ihmettelyt hiukan jopa rassaavatkin. Mielelläni kerron ihan kaiken, mutta kun ei tiedä itsekkään vielä mitään tämän enempää. EN ennusteita, en hoitoja, en juuri mitään muuta, kuin sen, että kurkku on kipeä :D
Koitan tästä eteenpäin epätoivoisesti purkaa ajatuksiani tänne, ja pitää ihmiset ajantasalla. Vaikkakin luulen, että soittamalla ja WA:n kautta saa paremmin tietoa, tai ihan lukemalla mun facen seinää. Myöskin Twitterini seuraaminen saa uteliaisuuttaansa hiukan hoidettua. Kaikkialla jotain siis.
Ja jotta tämä blogaus ei olisi pelkkää negatiivista ja sairautta, Helmin syntymä la 13.1.2018 12.46 oli yksi elämäni hienoimmista päivistä. Isäksi tuleminen 26 vuoden jälkeen uudelleen, oli tapahtuma, ja vei vähän jalat alta, ja onhan Helmi nyt ihana vauva! Katsokaa vaikka itse :)
Lopuksi taidan vielä poistaa kaikki aikaisemmat älyttömät blogaukseni, ja jättää tämän nyt ruotimaan 45-vuotiaan miehen syöpää, isyyttä ja kaikkea mahdollista näiden välillä.
Jan
Kommentit