Maanantaiaamu eikä krapulaa tai vapinaa. Kipua sitten senkin edestä.
Huomenta saatana!
Siinä fiilikset viimeyön jäljiltä. Nyt on messevä olo. Karhunpoika sairastaa huolella. Kello on tätä alottaessa melkein yhdeksän, sängystä on noustu seittemältä. Kahdeksasta pilleristä on nyt saanut "nieltyä" yhden. VITTU YHDEN! Ja se on toinen niistä helvetin pienistä kapseleista. Jäljellä ei ole kuin loput, joista mukavin on tuo 800mg Burana. Ennen olen naureskellut, kun joku on valittanut, ettei sitä saa nieltyä, ja laittelee osiin. Itellä tuo on menny yksinään ihan helposti ja normistihan otan nämä aamulääkkeet yhtenä kasana, mehua perään ja that's it! Nyt kun kuvittelenkin kahta pilleria yhtäaikaa, tiedän kuolevani. Tukehdun niihin. Heti. Piste.
(Päivitys, sain toisen pillerin alas 9:12)
Kertokaas ihmiset miten tästä selviää? Siis kun sattuu ihan käsittämättömästi kurkkuun, eikä siis pysty syömään niitä särkylääkkeitä? Pitääkö mun nyt lähteä ajelemaan tässä kunnossa jonnekkin sairaalaan, jotta saan pistoksena särkylääkkeet? Mitäs ehtoolla sitten? Sama ralli? Huomenna aamulla? Ei perkele. Tänään on Helmin neuvola, joten samalla reissulla sitten johonkin. Varmaan sinne syöpäpolille tai korvapolille. En tiiä. Saa tässä näköjään opetella sellasenkin asian sitten, kuin "miljoonaa lääkäriin sairaalaan". Tähän asti on koittanut mennä itsehoidolla, mutta kai se on nyt luovuttava siitäkin viimeisestä "äijämäisyydestä". Tänään muuten tuossa tuli sellanen asia mieleen, että VITTU, luoja kiitosta lopetin sen röökin jo ennen tätä diagnoosia. Ei sillä, nyttenhän se olis muksasti sitten loppunut jo itellään viikko sitten. Heikompihermosta saattais vituttaa tässä kohtaa, kun kipujen lisäksi kärvistelisit jossain röökintuskissas. Ai saatana joo, onneksi tosiaan.
Tähän loppukaneetiksi päätin jo pari päivää sitten tehtävän niille kahdelle lukijalle, mitä mulla taitaa olla tällä hetkellä. Kiitos L ja H :D Mutta joo, jos joku muukin eksyy ja mietitte siellä kuumeisesti, millastakohan allekirjoittaneella on hoitojen aikaan, lukekaa kirja. Bruce Dickinson - What does this button do? https://www.adlibris.com/fi/kirja/bruce-dickinson---omaelamakerta-9789150934656 Löytyy jokapaikasta nykynörteille äänikirjanakin, jos sivun kääntäminen tuntuu tuskastuttavan vaikealta, ja hien otsalle tuovana fyysisenä suorituksena. Googlettakaa, mä en jaksa, tulee hiki. Mutta joo, herra Dickinson sairasti jonkun sortin suusyövän tuossa taannoin, ja kuvaili hoitojaan kirjassa. Vaikkakin hyvin ohuelti, silti niin elävästi, että kyllä meikäpoikaa oottaa kivat jutut. Ja vaimoa tietysti kanssa. Ja ystäviä.
Ps. Kirjaa saa muuten myös lainaksi minulta, jos nyt napostelee.
Pps. Edelleen 2 pilleriä nieltynä. Olen aika nössö. Ja kello on 9:30
Siinä fiilikset viimeyön jäljiltä. Nyt on messevä olo. Karhunpoika sairastaa huolella. Kello on tätä alottaessa melkein yhdeksän, sängystä on noustu seittemältä. Kahdeksasta pilleristä on nyt saanut "nieltyä" yhden. VITTU YHDEN! Ja se on toinen niistä helvetin pienistä kapseleista. Jäljellä ei ole kuin loput, joista mukavin on tuo 800mg Burana. Ennen olen naureskellut, kun joku on valittanut, ettei sitä saa nieltyä, ja laittelee osiin. Itellä tuo on menny yksinään ihan helposti ja normistihan otan nämä aamulääkkeet yhtenä kasana, mehua perään ja that's it! Nyt kun kuvittelenkin kahta pilleria yhtäaikaa, tiedän kuolevani. Tukehdun niihin. Heti. Piste.
(Päivitys, sain toisen pillerin alas 9:12)
Kertokaas ihmiset miten tästä selviää? Siis kun sattuu ihan käsittämättömästi kurkkuun, eikä siis pysty syömään niitä särkylääkkeitä? Pitääkö mun nyt lähteä ajelemaan tässä kunnossa jonnekkin sairaalaan, jotta saan pistoksena särkylääkkeet? Mitäs ehtoolla sitten? Sama ralli? Huomenna aamulla? Ei perkele. Tänään on Helmin neuvola, joten samalla reissulla sitten johonkin. Varmaan sinne syöpäpolille tai korvapolille. En tiiä. Saa tässä näköjään opetella sellasenkin asian sitten, kuin "miljoonaa lääkäriin sairaalaan". Tähän asti on koittanut mennä itsehoidolla, mutta kai se on nyt luovuttava siitäkin viimeisestä "äijämäisyydestä". Tänään muuten tuossa tuli sellanen asia mieleen, että VITTU, luoja kiitosta lopetin sen röökin jo ennen tätä diagnoosia. Ei sillä, nyttenhän se olis muksasti sitten loppunut jo itellään viikko sitten. Heikompihermosta saattais vituttaa tässä kohtaa, kun kipujen lisäksi kärvistelisit jossain röökintuskissas. Ai saatana joo, onneksi tosiaan.
Tähän loppukaneetiksi päätin jo pari päivää sitten tehtävän niille kahdelle lukijalle, mitä mulla taitaa olla tällä hetkellä. Kiitos L ja H :D Mutta joo, jos joku muukin eksyy ja mietitte siellä kuumeisesti, millastakohan allekirjoittaneella on hoitojen aikaan, lukekaa kirja. Bruce Dickinson - What does this button do? https://www.adlibris.com/fi/kirja/bruce-dickinson---omaelamakerta-9789150934656 Löytyy jokapaikasta nykynörteille äänikirjanakin, jos sivun kääntäminen tuntuu tuskastuttavan vaikealta, ja hien otsalle tuovana fyysisenä suorituksena. Googlettakaa, mä en jaksa, tulee hiki. Mutta joo, herra Dickinson sairasti jonkun sortin suusyövän tuossa taannoin, ja kuvaili hoitojaan kirjassa. Vaikkakin hyvin ohuelti, silti niin elävästi, että kyllä meikäpoikaa oottaa kivat jutut. Ja vaimoa tietysti kanssa. Ja ystäviä.
Ps. Kirjaa saa muuten myös lainaksi minulta, jos nyt napostelee.
Pps. Edelleen 2 pilleriä nieltynä. Olen aika nössö. Ja kello on 9:30
Kommentit
T: Tellu