Kuten krapula ja vapinakin, kivullakin on aikansa.
Maanantai-ilta taittuu kohta yöhön, ja kuten ajattelin tätä blogia suunnitellessani, että en tule puhumaan pelkästään syövästä ja sen liitännäisistä, vaan haluan puhua myöskin uudesta perheenjäsenestämme Helmistä. (VAROITUS!! Saattaa sisältää allösöpöilyä!)
Kuten kaikki jo tietää, Helmi syntyi kolmastoista päivä tammikuuta lauantaina. Helmillä oli tänään ensimmäinen virallinen neuvolakäynti, joka isän puolesta sujui pikkasen perselleen, perseelleen menneen aamupäivän takia. Painoa on nyt 3155g, kun syntymäpaino oli 10g vähemmän, ja kotiinlähtöpaino oli 110g pienempi. Tissi maistuu siis, kasvaa hyvin ja kaikki muutenkin loistavasti. Äitiinsä tullut selkeästi, eikä ole saanut isältään näitä maanantaikappaleen vikoja ;) Helmi myöskin tapasi viikonloppuna tukun ihmisiä, joista tärkeimpänä varmaan sisarukset, kaikki kolme. Sekä siskonpoika kävi.
Helmi ja Viviansisko.
Helmi ja Ronyasisko ja Rasmus siskonpoika.
Lisäksi kävi miltei koko Turku lauantaina, tai ainakin tuntui siltä. Vieraita oli aamusta iltaan asti, joista yksi sitten jäi vielä yöksikin. Hirveä hälinä, meteli ja sylistä syliin lentäminen ei Helmiä paljoa kinostanut. Pääasia, että maitobaari oli auki tarvittaessa :) Muuten aika menikin sitten ihmisten sylissä nukkumiseen. Helmillä on siis kaikki aika hyvin, mitä nyt faijan sairaus nyt hiukan varjostaa. Tämä asia onkin pyörinyt paljon päässä tässä, lähinnä se pelko, etten näe Helmin kasvavan aikuiseksi. Kaikkea sitä joutuu kokemaan elämänsä aikana, mutta Helmi antaa voimaa hoitaa tämä homma kotiin huolella. Helmin sylissä pitäminen onkin mulle päivän parhaat hetket. Yleensä me istutaan tässä komentokeskuksella, jutellaan ja katsellaan juttusia netistä. Eli mä puhun yksinäni Helmille, selaan tyhmiä nettisivuja (kuten omien blogien tekstejä ja koitan löytää kirotusvireitä) ja Helmi silmät suurena ihmettelee kaikkea :) Näinä hetkinä aivoista kuuluu PERKELE! kaikkien muiden äänien ja ajatusten seasta. Linda teki hienon vauvan, ei voi muuta sanoa. Enkä kyllä halua, että hän joutuu kasvamaan ilman faijaa, vaikka kuinka paska olisinkin loppupeleissä. Faija on aina faija. Paitsi omani. Ei koskaan varmaan, eikä tule olemaan. Ikinä. Piste.
Ja pakko varmaan selittää, miten aamusta päästiin yli ja kurkku parempaan kuntoon? Salainen resepti tähän oikeasti vitulliseen ongelmaan oli aika yksinkertanen. Vittu kiukulla. Lämmittelin jugurtin eka huoneenlämpöseks ja sen jälkeen vaan pilleri kerrallaan jugurtin kanssa turpaan. Reilu tunti siinä meni ensimmäisen ja viimeisen pillerin välillä, mutta onnistuin! Ja jumalauta oikeasti sitä euforian määrää, kun Oxynormit alkoi vaikuttaa. En edes huomannut, menikö yhtään päähän, mutta sen huomasi kyllä, kun kurkkukipu alkoi laantua. Jeesusperkele. Kiitos tutkijat vaan lääkkeistä.
Siinä se kasa alla kuvassa, mikä pitää saada alas aamulla ja illalla. Päivällä kasasta puuttuu yksi pilleri. Eli se onkin paaaaaaljon helpompi setti. Mutta kiukulla! Helmin vuoksi! Keksin vielä jonkun sloganin, oottakaa vaan perkele!
Loppuun säästin tietysti päivän Helmit. Yksin ja faijan kanssa. Dokumentoidaan pahimman varalta ja jos käykin tuuri, ni onpahan iteleen paaljon muistoja tästä matkasta. Kohta alkaa kliseiden viljely ja latteuksien vonkuminen. Oottakaa vaan, se on just niin mua oikeasti! Mutta kyllä, selvisin maanantaista voittajana, huomenna sitten uusi taistelu edessä.
Jan
Kuten kaikki jo tietää, Helmi syntyi kolmastoista päivä tammikuuta lauantaina. Helmillä oli tänään ensimmäinen virallinen neuvolakäynti, joka isän puolesta sujui pikkasen perselleen, perseelleen menneen aamupäivän takia. Painoa on nyt 3155g, kun syntymäpaino oli 10g vähemmän, ja kotiinlähtöpaino oli 110g pienempi. Tissi maistuu siis, kasvaa hyvin ja kaikki muutenkin loistavasti. Äitiinsä tullut selkeästi, eikä ole saanut isältään näitä maanantaikappaleen vikoja ;) Helmi myöskin tapasi viikonloppuna tukun ihmisiä, joista tärkeimpänä varmaan sisarukset, kaikki kolme. Sekä siskonpoika kävi.
Lisäksi kävi miltei koko Turku lauantaina, tai ainakin tuntui siltä. Vieraita oli aamusta iltaan asti, joista yksi sitten jäi vielä yöksikin. Hirveä hälinä, meteli ja sylistä syliin lentäminen ei Helmiä paljoa kinostanut. Pääasia, että maitobaari oli auki tarvittaessa :) Muuten aika menikin sitten ihmisten sylissä nukkumiseen. Helmillä on siis kaikki aika hyvin, mitä nyt faijan sairaus nyt hiukan varjostaa. Tämä asia onkin pyörinyt paljon päässä tässä, lähinnä se pelko, etten näe Helmin kasvavan aikuiseksi. Kaikkea sitä joutuu kokemaan elämänsä aikana, mutta Helmi antaa voimaa hoitaa tämä homma kotiin huolella. Helmin sylissä pitäminen onkin mulle päivän parhaat hetket. Yleensä me istutaan tässä komentokeskuksella, jutellaan ja katsellaan juttusia netistä. Eli mä puhun yksinäni Helmille, selaan tyhmiä nettisivuja (kuten omien blogien tekstejä ja koitan löytää kirotusvireitä) ja Helmi silmät suurena ihmettelee kaikkea :) Näinä hetkinä aivoista kuuluu PERKELE! kaikkien muiden äänien ja ajatusten seasta. Linda teki hienon vauvan, ei voi muuta sanoa. Enkä kyllä halua, että hän joutuu kasvamaan ilman faijaa, vaikka kuinka paska olisinkin loppupeleissä. Faija on aina faija. Paitsi omani. Ei koskaan varmaan, eikä tule olemaan. Ikinä. Piste.
Ja pakko varmaan selittää, miten aamusta päästiin yli ja kurkku parempaan kuntoon? Salainen resepti tähän oikeasti vitulliseen ongelmaan oli aika yksinkertanen. Vittu kiukulla. Lämmittelin jugurtin eka huoneenlämpöseks ja sen jälkeen vaan pilleri kerrallaan jugurtin kanssa turpaan. Reilu tunti siinä meni ensimmäisen ja viimeisen pillerin välillä, mutta onnistuin! Ja jumalauta oikeasti sitä euforian määrää, kun Oxynormit alkoi vaikuttaa. En edes huomannut, menikö yhtään päähän, mutta sen huomasi kyllä, kun kurkkukipu alkoi laantua. Jeesusperkele. Kiitos tutkijat vaan lääkkeistä.
Loppuun säästin tietysti päivän Helmit. Yksin ja faijan kanssa. Dokumentoidaan pahimman varalta ja jos käykin tuuri, ni onpahan iteleen paaljon muistoja tästä matkasta. Kohta alkaa kliseiden viljely ja latteuksien vonkuminen. Oottakaa vaan, se on just niin mua oikeasti! Mutta kyllä, selvisin maanantaista voittajana, huomenna sitten uusi taistelu edessä.
Jan
Kommentit