Sunnuntain mietteitä menneestä viikosta ja tulevasta.
Noniin, ja taas kirjoittamisen makuun. Nyt alkaa pikkuhiljaa mennä oikeasti hermo jo tähän kurkkuun ja suuhinkin hieman. Leikkauksesta on nyt 12 päivää, eikä tilanne vieläkään likikään normaali. Kurkussa tuntuu edelleen sellasia "kuivia" paikkoja, eikä auta nieleminen, kröhiminen eikä yskiminen. Suussa sammasta edelleen, vaikkakin lääkitys on hiukan parantanut sitä. Sen takia kaikki maistuu ihan vitun oudolle. Söin yhtenä päivänä Lidlin valmislihapullia, niitä kaikkein halvimpia tiettekö, 69 centtiä paketti, ja mitkä ei maistu niinku miltään ja siksipä aattelin, että voin syödä niitä jatkuvan kaurapuuron syömisen sijaan. Paitsi että maistuu. Tuliselta. Mun suu meinas palaa oikeasti. Tein viimeksi chilistä aika tulista omasta mielestä, mutta se ei ollut mitään tähän verrattavissa. Ei saatana joo, ei siis lihapullia. Mä haaveksin voileivästä, kebabista, pizzasta, tai no ihan mistä vaan mikä ei oo puuroa tai sosetta. Mennyt viikko on mennyt aika rauhassa tosiaan, kun veto ollut aika poissa monestakin syystä, lähinnä kai syöminen suurimpana. Pään sisällä ei rauhoittumisen merkkejä kauheasti näy, vaikka kuinka koittaa kelailla kaikkia asioita rauhaksiin. Puhuminen näköjään auttaa, varsinkin ihan ystäville. Se tuli tänään huomattua, kun kävi kahvivieraita aamupäivällä. Näyttää olevan opettelua niin ystävillä, kuin itsellänikin miten jutella normaaleista asioista. Eiköhän se selviä tuossa kevään mittaan vielä aika tarkkaankin. Jos nyt vaan koittais olla huolehtimatta ennenkuin saa tarkempia tietoja koko sairaudesta.
Ja siitä onkin sitten näppärä siirtyä tulevaan viikkoon ja tuleviin tutkimuksiin. Maanantaina nuppinikkarille, josko jonkun solmun sais auki tästä lahosta päästä. Tiistaina onkin sitten syöpäpoli vuorossa ja sädehoitolääkärin aika. Varmaan todella hauska käynti tulee olemaan. Teemahan on fantsu, "Näin säteilytämme sun syöpääsi, ja siinä samalla menee likimain koko suu ja nielu!" Jos nyt on ollu jo hermo loppu tähän kurkkuun, mitä se kerkee olemaan vielä kevään aikana, kunhoidot kestää sen 7 viikkoa ja siihen paraneminen päälle. Ja tää on siis minimi. Jos nyt sattuu olemaan, että just mun syöpäni pitääkin nukettaa sen verran huolella, että aineetkin pitää roudia jostain Venäjän varastoista? En tiiä, tällä hetkellä on vain sellanen olo, ettei neiti Onnetar oo meikän liki hengaillu tarpeeks. Mutta joo, sitten tuleekin keskiviikko ja magneettikuvaa päästä varpaisiin. Ai että, kyllä mä taas nautin siitäkin. Vitut. Ja torstaina sitten se PET-kuva, 3 tuntia jossain perkeleen masiinassa letkuissa. Illalla ei saa edes Helmiä ottaa syliin, kun säteilen liikaa. Sekin perkele. Ja perjantaina sitten Kelan kanssa deitit. On sairaseläkehakemusta, lisäkorvausta lääkekuluihin, toimeentulon tarkastamista ja vittu vaikka mitä. Ohjelmaa riittää. Josko sen verran, ettei viikonloppuna jaksais sitten mietiskellä enempää näitä. Plaah!
Ja tosiaan, kiitos kaikille kommentoijille tuolla facen puolella, menin jo hiukan hämmennyksiinkin lukijamäärästä. Saatiin sitten sitä kautta se kommentointi tännekkin toimiin, ei ihan niinkuin haluisin, jostain syystä edelleen työntää yhden kommentit roskapostiin, ja muiden ennakkotarkastukseen, mutta menköön nyt näin. Ainakin toimii jollain tapaa.
Ja lopuksi, päivän Helmi. Helmi on kasvattanut posket kahdessa viikossa. Hienosti. Niinkuin oikean hienon neidin kuuluukin!
Jan
Ja siitä onkin sitten näppärä siirtyä tulevaan viikkoon ja tuleviin tutkimuksiin. Maanantaina nuppinikkarille, josko jonkun solmun sais auki tästä lahosta päästä. Tiistaina onkin sitten syöpäpoli vuorossa ja sädehoitolääkärin aika. Varmaan todella hauska käynti tulee olemaan. Teemahan on fantsu, "Näin säteilytämme sun syöpääsi, ja siinä samalla menee likimain koko suu ja nielu!" Jos nyt on ollu jo hermo loppu tähän kurkkuun, mitä se kerkee olemaan vielä kevään aikana, kunhoidot kestää sen 7 viikkoa ja siihen paraneminen päälle. Ja tää on siis minimi. Jos nyt sattuu olemaan, että just mun syöpäni pitääkin nukettaa sen verran huolella, että aineetkin pitää roudia jostain Venäjän varastoista? En tiiä, tällä hetkellä on vain sellanen olo, ettei neiti Onnetar oo meikän liki hengaillu tarpeeks. Mutta joo, sitten tuleekin keskiviikko ja magneettikuvaa päästä varpaisiin. Ai että, kyllä mä taas nautin siitäkin. Vitut. Ja torstaina sitten se PET-kuva, 3 tuntia jossain perkeleen masiinassa letkuissa. Illalla ei saa edes Helmiä ottaa syliin, kun säteilen liikaa. Sekin perkele. Ja perjantaina sitten Kelan kanssa deitit. On sairaseläkehakemusta, lisäkorvausta lääkekuluihin, toimeentulon tarkastamista ja vittu vaikka mitä. Ohjelmaa riittää. Josko sen verran, ettei viikonloppuna jaksais sitten mietiskellä enempää näitä. Plaah!
Ja tosiaan, kiitos kaikille kommentoijille tuolla facen puolella, menin jo hiukan hämmennyksiinkin lukijamäärästä. Saatiin sitten sitä kautta se kommentointi tännekkin toimiin, ei ihan niinkuin haluisin, jostain syystä edelleen työntää yhden kommentit roskapostiin, ja muiden ennakkotarkastukseen, mutta menköön nyt näin. Ainakin toimii jollain tapaa.
Ja lopuksi, päivän Helmi. Helmi on kasvattanut posket kahdessa viikossa. Hienosti. Niinkuin oikean hienon neidin kuuluukin!
Jan
Kommentit