Helmin elämä ja äijän sairaus.

Kävin eilen syöpälääkärillä ja lopputuloksena oli vielä viikko "vapaata" hoidoista. Äijän kunto ei kyllä anna nyt myöden mitään sädehoitoja, saati sytostaatteja. Napattiin verikokeet siinä samalla, ja varmistui sieltä sitten sama, mitä mietittiin. Ainoa paska juttu on tosiaan, että nyt olisi jo 2 täyttä viikkoa hoitoja takana, ja vain 5 jäljellä. Nyt aloitetaan kaikki alusta. Huomenna keskiviikkoaamuna menen uudelleen taas putkeen. Tehdään uusi suunnittelumagneetti, koska painoa on pudonnut sen verran, eikä enää myöskään kasvaimen koko ole sama. Kaiken tän shown keskellä on täytynyt täytellä jos jonkinlaista tukihakemusta. Toimeentulotukea, ehkäisevää toimeentulotukea, ja näiden lisäksi selvittää potilasasiamieheltä asioita. Myöskin työkkärissä pitäisi käydä tässä kunnossa laahustamassa, kun ei kerran puhelimessa vain asia oikene. Tosin sanoin Lindallekkin jo, että pitäisikö piruuttaan katsoa tämä keissi ihan loppuun, ja katsoa kuinka työkkäri pakottaa mut jättämään hoidot ke...

Roisi otsikko. Roisin viikon päätös. En ole kirjoitellut en. Yhdeksän päivää kerkesi vierähtämään välissä. Niistä seitsemän sairaalassa. Joten kerrataanpa tänne, mitä vittua oikeasti tapahtui ja miksi. Ja mitä jatkossa?  Jatko on arvailujen varassa, mutta olkoon. Pakko purkaa. Ei pysty muuten. KAIKKI on liian hapokasta juuri nyt. Mutta tosiaan siihen tarinaan. Viimeksi kun kirjoittelin, olin päässyt pois sairaalasta PEG-letkun laiton jälkeen, ja käväissyt siinä samalla ensimmäisessa sädehoidossa. Kaikki näytti siltä kuin pitikin. Perjantai meni siinä samassa, toinen sädehoito ja edelleen kaikki hyvin. Sitten tuli lauantai. Istuttiin tässä, kävi vieraita, korjasin yhden puhelimen siinä samalla, kun vihdoin näyttökin oli tullut. Vieraat lähti, jäätiin tänne porukalla viettämään lauantaita. Juteltiin tyttöjen kanssa mun sairaudesta, ja hälvennettiin sitten pelkoja pois, kun en kuulemma "saa missään tapauksessa kuolla!!". Ja sitten, yhtäkkiä kesken kahvinjuonnin maha helähti ...

Nyt on ensimmäinen sädehoito takana, ja tietää mitä seuraavat 34 kertaa on. Aika iisipiisi näin alkuun, kun ei kauheasti tunnu vielä missään. Noin kahden viiikon jälkeen alkaa sitten kurkussa tuntumaan. Tosiaan suoraan osastolta tänään hoitoon. Peg-letku laiteltiin eilen, ja ihan helvetin pitkä yö takana. Vatsassa oli ilmaa ihan helvetisti ja jostain syystä ei pystynyt olemaan kuin yhdessä asennossa, eli selällään. Ja mä kun en koskaan ole ollut mikään selällään nukkuja ollenkaan perkele. Plus että sairaalasänkyjen patjat on ihan aunarista. Syvältä. Siinä sitten vaihtelin koko yön pakaraa, minkä päällä nukuin. Vartti taisi olla pisin aika, etten katsonut kelloa. Aamulla sitten helpotti kummasti, kun sai hiukan syötävää, sekä omat lääkkeet. Polvi oli jo siinä mallissa, että kun piti käydä lekurin huoneessa aamulla, en päässyt oikein mihinkään enää liikkeelle. Siinä sitten pikkuhiljaa nilkuttaen eteenpäin. Olo parani pitkin aamua, mutta lounaan jälkeen on kyllä ollut aika paha olo. Tuli ...

Noniin, makaan tällä hetkellä siis sairaalassa, peg-letkun laiton jälkitilassa. Olin tuossa kelassa aikaisemmin täyttelees lippulappusia ja käskettiin olla yhteydessä TE-keskukseen, jotta sairaspäivärahan loputtua, lähtee juoksemaan peruspäiväraha, joka siis vaatii työkkärin lausunnon, että on siellä kirjoilla. Näin olen tehnyt aikaisemminkin, ja sitten vain toimittanut sinne sairaslomatodistuksen, jotta he ei tarjoile mulle sen enempiä työpaikkoja, tai kurssitusta, koska en pysty osallistumaan. Mutta hahaa, nyt on vissiin sitten muuttunut joku, koska he eivät kuulemma ota kantaa olenko sairaslomalla vai en, vaan joko olen valmis ottamaan työtä vastaan tai en. Jos en ole, en saa myöskään rahaa. Ai vittu tästä tulee vielä hauskaa, käyt päivittäin syöpähoidoissa, juokset virastoissa selvittelemässä ja todennäköisesti jäät silti ilman rahaa. Vittu mua vituttaa jo heti alkuun. Jos ei nyt ihan helvetisti ahdistanut jo tämä letkun laitto, huominen sädehoito ja syöpä nyt yleensäkin, niin nyt ...

Mielen vuoristorata. Hajautettu ajatusmalli. Lohkoketju. Nyyttikuormapalapeli, jota kesähessu yrittää saada kasaan. Siinä pientä kuvausta, mitä pään sisällä tapahtuu. Näköjään mitä lähemmäksi hoitojen alku käy, sitä sekavammin alkaa vintillä mennä. Viimeyö oli ihan vitun perseestä. Sain nukuttua ehkäpä pari tuntia jonkinlaista parempaa unta. Jos on mahdollista, niin pää tuntuu sisältä tosiaan pehmeeltä, eikä kyse ole mistään lääkityksestä. Tänään on pakko jo lääkitä. Unta on saatava, vaikka sitten kemiallisesti. Valvominen ei tee kyllä hyvää kuupalle ollenkaan. Kirjoittaessa jotenkin kuitenkin saa ajatukset jonkinlaiseen järjestykseen. Ei hyvää, mutta järjestykseen. Voisin kuvitella, että jos osaisin oikeasti jäsennellä ja kirjoittaa fiksusti asiat "paperille", ei mitään ongelmia välttämättä olisikaan. Siis sellaisia, mitä nyt on. Tämä herätti mielessä kysymyksen. Jos kirjailijalle tulee joku vakava sairaus, kuten mulle tämä vitun syöpä, onkohan hänen helpompi käsitellä asi...

Jep, viikko on mennyt mielenkiintoisesti. Ajatukset on pysyneet lähinnä sairaudessa, sen syissä, sen jatkossa ja kaikenlaisesta muusta kivasta, mitä siihen nyt saattaakaan liittyä. Huomenna tulee kuukausi diagnoosista, ja nyt yhtäkkiä onkin sellainen fiilis, että tää ei ookkaan totta. Ja silti kuitenkin samalla niin todellista, että pää hajoaa. Olen lukenut paljonkin ihmisten kokemuksista kun ovat saaneet jonkun vakavan sairauden diagnoosin tms. ja nyt pystyy vasta samaistumaan siihen tyhjiöön päässä, joka rikkoo kaiken ajatuksenjuoksun. Sellainen voima, joka pirstaloi. Ja kaiken. Ei ajatuksia sairaudesta pelkästään, vaan ihan kaiken. Ja siinä sitten kökötät. Yksikses. Ihmetelles. Vertaistuki olisikin varmaan se paras. Silti ei pysty. Istumaan ringissä. Kuuntelemaan toisten ahdistuksia. Ei nyt. Myöhemmin ehkä. Ehkä tämä johtuu osaltaan siitä, että ensiviikolla tosiaan laitetaan se letkunpätkä ja sitten alkaakin sädehoito. Pikkupoikaa jännittää ihan saatanasti. Kaikki. TAAS! Vittu. Kesk...

Viikonloppu tuli ja meni. Tytöt olivat täällä ja varmaan osaltaan senkin takia aika vain hujahti. Käytiin tyttöjen kanssa karkkikaupassa, Helmin ja Lindan oottaessa kotona. Vivian oli pyydellyt äidiltään, että pääsisi johonkin isompaan kauppaan, missä olisi parempi valikoima, kuin lähikaupassa, niin päätin viedä sitten oikeaan karkkikauppaan. Oli ihan eka kertakin vielä, aika pitkään siinäkin meni. No parempi myöhään, kun ei milloinkaan. Viikonloppu muuten menikin sitten aika totuttuun tapaan. Lauantaina käytiin mummilassa saunomassa, ja tytöt tottakai taas ihan elementissään. Sieltä kotiin ajettaessa, alkoi se sama vinkuminen, etteivät halua lähteä takaisin kotiin sunnuntaina. Sivuttiin apinaa keskustelussa, ja apinan vastineesta äidin haasteeseen. Nyt onkin sitten kauhia huoli ja murhe, että mitä mä teen lapsille, kun ovat täällä. Viitaten siis kesän raivokohtaukseeni. Ja siis samaan aikaan, kun hän ei uskalla jättää niitä lapsia tänne, hän haluaa, että ovat koko hiihtoloman, ja sekä...

Olipahan viikko tosiaan. Melkoinen. Maanantaina uusi nuppinikkari ja tuntu ihan pätevältä tyypiltä. Ensi maanantaina sitten uusiks. Tiistaina syöpäpolilla koko poppoo, asiaa tuli niin paljon, että tais jäädä puolet sinne polille, ainakin meikältä. Sädehoidot alkaa 15.2. ja muksasti se PEG-letkun laitto on 14. päivä, eli osastolta sitten ensimmäiseen hoitoon. Voi olla, että on mielenkiintoista, mitä on lukenut tuosta letkusta ja sen laitosta etukäteen. Ei vissiin ole se ihan kaikkein kivuttomin. Eikä mulla ole sitä ennen ees lääkäriä, keltä pyytää reseptiä kipulääkkeitä varten. Pitääkin muuten varmaan soitella jonnekkin ennen tuota, jos vaikka sais sen reseptin ja pillerit hommattua ennen, jotta niitä on täällä kotona sitten, eikä tarvi sen letkuvirityksen kanssa ensimmäiseksi suunnata apteekkiin. Fuck! Kaikkea sitä. No, keskiviikkona mentiinkin sitten tuubiin, meinaan magneettiin taas. Tällä kertaa tehtiin se "maski", ja siksi lainausmerkeissä, koska se on kyllä kaikkea muuta...