Uusi viikonloppu, uusi ajatusten Tonava!
Jep, viikko on mennyt mielenkiintoisesti. Ajatukset on pysyneet lähinnä sairaudessa, sen syissä, sen jatkossa ja kaikenlaisesta muusta kivasta, mitä siihen nyt saattaakaan liittyä. Huomenna tulee kuukausi diagnoosista, ja nyt yhtäkkiä onkin sellainen fiilis, että tää ei ookkaan totta. Ja silti kuitenkin samalla niin todellista, että pää hajoaa. Olen lukenut paljonkin ihmisten kokemuksista kun ovat saaneet jonkun vakavan sairauden diagnoosin tms. ja nyt pystyy vasta samaistumaan siihen tyhjiöön päässä, joka rikkoo kaiken ajatuksenjuoksun. Sellainen voima, joka pirstaloi. Ja kaiken. Ei ajatuksia sairaudesta pelkästään, vaan ihan kaiken. Ja siinä sitten kökötät. Yksikses. Ihmetelles. Vertaistuki olisikin varmaan se paras. Silti ei pysty. Istumaan ringissä. Kuuntelemaan toisten ahdistuksia. Ei nyt. Myöhemmin ehkä. Ehkä tämä johtuu osaltaan siitä, että ensiviikolla tosiaan laitetaan se letkunpätkä ja sitten alkaakin sädehoito. Pikkupoikaa jännittää ihan saatanasti. Kaikki. TAAS! Vittu. Keskiviikko menee koko päivä ilman juomaa ja ruokaa. Syytä on saada tipan kautta huolella lääkitystä, meinaan en voi edes omia lääkkeitäni syödä. Tai juoda vettä, joten panacodit on poissuljettuja kokonaan. Kuivattaa suuta ihan saatanasti, joten ole siinä sitten vielä ilman vettäkin. Mennään raittiina se päivä. Kai sitä tässä olotilassa pitäisi sitten vaan otella rauhottavia. Mutta kun ei kiinnosta. Kaikkien muidenkin pillereiden lisäksi. Alkaa riittämään. Kaikki. TAAS! Huomaako joku kenties jo kirjoittajan mielentilan? Loistava siis. Kertakaikkiaan. Voi jeesus sentään vois sanoa.
Tästä onkin helppoa siirtyä suoraan ajatuksiin suomalaiseen "ilmaiseen" terveydenhuoltoon. Kuukausi nyt syöpää takana. Tuloina pieni sairaspäiväraha, joka sekin päättyy tämän kuun lopussa, ja siirrytään peruspäivärahan piiriin. Nyt jo miltei 400 euron sairaalaskut tälle kuulle. En edes uskalla miettiä, mitä mulla on mennyt jo apteekkiin, ja mitä tulee menemään. En tiedä, mitä sädehoidot maksaa, mutta ensiviikolta tulee kuitenkin se 2 sairaalapv lisää, eli satkun verran. Pitää siis täytellä jotain toimeentulohakemuksia kelaan. Kaikkien vanhojen hakemuksien perään. Ei sillä, nyt tuli nopeasti päätökset. Esim. erityiskorvattavuuspäätös tuli samana päivänä viime perjantaina, ja tänään oli uusi kelakortti himassa. Menee nekin jännästi. Lääkkeet, jotka ei ole kelakorvattavia normaalisti, korvataan 100%, joudun maksamaan vain 4,5€/lääke. Ravintolisät korvataan 65%. Jää maksamamaan n. 15€/4vrk. Mutta kun sitten näiden päälle mun pitää vielä osteskella ne mun normaalit lääkkeet. Ne kustantaa n. 100 euroa kuussa. Ja sitten pitäisi vielä syödäkkin jotain, ainakin muun perheen. Voi jeesus saatana tätäkin. Ja mitä enemmän pyörittää päässä näitä, sen enemmän ahdistaa, ja sen enemmän niitä pyörittää. Hieno oravanpyörä eikö? Kuka haluaa omaksi? Saa edullisesti. Kaupanpäälle syövän. Ilmatteeks. Houkutteleva tarjous eikö? Musta tulee selkeesti isona K-kaupan Väiski. Sellanen köyhänmiehen syöpämalli? Keikistelen joka helvetin lehdessä sellanen talon kokonen tötterö päässä alasti. Ja paasaan syövästä! Kyllä nuoriso tykkäis. Saatana. Vitun syöpä.
Huh, tulipa avauduttua. Helpotti(ko)? Joskus on vaan annettava tulla kaikki paska ulos. Jonnekkin. Vaimolle en viitsi kaikkea suoltaa, syytön kun on tilanteeseen, ja kädet täynnä Helmiä ja meikäläistä muutenkin. Laitoin muuten viikko sitten lauantaina neljä olutta kylmään, jotta voin nautiskella ne. No vittu niin, sielläpä ovat edelleen kaapissa. Hyvin juotu nekin. Millastakohan tämä ajatuksen juoksu olisi ollut muutama olut kupolissa? Varmaan vielä sekavampaa, jos mahdollista. Koitetaan huomenna. Känniä päälle.
Pakko puhua myöskin hieman Helmistä. Neiti syö ja kasvaa hienosti. Nukkuu yönsä pääsääntöisesti, eikä kyllä kiukuttele. Hän on alkanut myöskin ääntelemään kovasti. Asiaa tuntuu olevan jo pienestä pitäen, kehen on sitten mahtanut tullakkaan. Kovasti on yhtäläisyyksiä vanhimman siskonsa kanssa siinä. Pientä ihmistä on kyllä mahtava seurata. Kaiken kasvun näkee niin helposti. Helmillä varsinkin poskien. Muuten pienen tytön kasvu on tasaista ollut. Helmi on mun päivieni ilo. Aina kun vähänkään ahdistaa, katselen häntä. Helpotus on suuri, vaikka monesti mieleen tulee myöskin suru tulevaisuudesta. Yritän olla positiivinen ja luottaa siihen, että saan nähdä Helmin kasvavan vielä aikuiseksi.
Mutta joo, nyt on varmaan aika mennä nukkumaan, kello löi puolenyön lyönnit. Vanha ei jaksa valvoa enää.
Jan
Tästä onkin helppoa siirtyä suoraan ajatuksiin suomalaiseen "ilmaiseen" terveydenhuoltoon. Kuukausi nyt syöpää takana. Tuloina pieni sairaspäiväraha, joka sekin päättyy tämän kuun lopussa, ja siirrytään peruspäivärahan piiriin. Nyt jo miltei 400 euron sairaalaskut tälle kuulle. En edes uskalla miettiä, mitä mulla on mennyt jo apteekkiin, ja mitä tulee menemään. En tiedä, mitä sädehoidot maksaa, mutta ensiviikolta tulee kuitenkin se 2 sairaalapv lisää, eli satkun verran. Pitää siis täytellä jotain toimeentulohakemuksia kelaan. Kaikkien vanhojen hakemuksien perään. Ei sillä, nyt tuli nopeasti päätökset. Esim. erityiskorvattavuuspäätös tuli samana päivänä viime perjantaina, ja tänään oli uusi kelakortti himassa. Menee nekin jännästi. Lääkkeet, jotka ei ole kelakorvattavia normaalisti, korvataan 100%, joudun maksamaan vain 4,5€/lääke. Ravintolisät korvataan 65%. Jää maksamamaan n. 15€/4vrk. Mutta kun sitten näiden päälle mun pitää vielä osteskella ne mun normaalit lääkkeet. Ne kustantaa n. 100 euroa kuussa. Ja sitten pitäisi vielä syödäkkin jotain, ainakin muun perheen. Voi jeesus saatana tätäkin. Ja mitä enemmän pyörittää päässä näitä, sen enemmän ahdistaa, ja sen enemmän niitä pyörittää. Hieno oravanpyörä eikö? Kuka haluaa omaksi? Saa edullisesti. Kaupanpäälle syövän. Ilmatteeks. Houkutteleva tarjous eikö? Musta tulee selkeesti isona K-kaupan Väiski. Sellanen köyhänmiehen syöpämalli? Keikistelen joka helvetin lehdessä sellanen talon kokonen tötterö päässä alasti. Ja paasaan syövästä! Kyllä nuoriso tykkäis. Saatana. Vitun syöpä.
Huh, tulipa avauduttua. Helpotti(ko)? Joskus on vaan annettava tulla kaikki paska ulos. Jonnekkin. Vaimolle en viitsi kaikkea suoltaa, syytön kun on tilanteeseen, ja kädet täynnä Helmiä ja meikäläistä muutenkin. Laitoin muuten viikko sitten lauantaina neljä olutta kylmään, jotta voin nautiskella ne. No vittu niin, sielläpä ovat edelleen kaapissa. Hyvin juotu nekin. Millastakohan tämä ajatuksen juoksu olisi ollut muutama olut kupolissa? Varmaan vielä sekavampaa, jos mahdollista. Koitetaan huomenna. Känniä päälle.
Pakko puhua myöskin hieman Helmistä. Neiti syö ja kasvaa hienosti. Nukkuu yönsä pääsääntöisesti, eikä kyllä kiukuttele. Hän on alkanut myöskin ääntelemään kovasti. Asiaa tuntuu olevan jo pienestä pitäen, kehen on sitten mahtanut tullakkaan. Kovasti on yhtäläisyyksiä vanhimman siskonsa kanssa siinä. Pientä ihmistä on kyllä mahtava seurata. Kaiken kasvun näkee niin helposti. Helmillä varsinkin poskien. Muuten pienen tytön kasvu on tasaista ollut. Helmi on mun päivieni ilo. Aina kun vähänkään ahdistaa, katselen häntä. Helpotus on suuri, vaikka monesti mieleen tulee myöskin suru tulevaisuudesta. Yritän olla positiivinen ja luottaa siihen, että saan nähdä Helmin kasvavan vielä aikuiseksi.
Mutta joo, nyt on varmaan aika mennä nukkumaan, kello löi puolenyön lyönnit. Vanha ei jaksa valvoa enää.
Jan
Kommentit